Äiti ♡

Ajon nyt kirjoittaa itselleni hyvin henkilökohtaisesta asiasta eli äidistäni.

Kaikki alkoi vuonna 2001 kun silmälääkärin vastaanotolla näkyi silmissä jotain sinne kuulumatonta. Asiaa lähdettiin selvittämään ja lopulta diagnoosina oli MS-tauti.

Olin silloin teini ja en oikein tajunnut tilannetta ja jos totta puhutaan en tajua vieläkään.

Diagnooseja tuli lisää: nivel reuma ja  sjögnerin syndrooma.

Näillä mentiin vuosia. Oli eri lääkekokeita mikään ei auttanut. Tauti oli ns.1 vaiheessa jossa välillä tuli pahenemisvaiheita ja välillä oli parempi.

Äiti oli rohkea ja reipas. Ei jäänyt sänkyyn makaamaan ja itkemään kohtaloaan. Uskon että tästä syystä äitini kävelee edelleen ja on niinkin hyvässä kunnossa.

Nyt vuosi 2013 ja tauti on mennyt 2.vaiheeseen "hitaasti jyllää eteenpäin ja tuhoaa".

Kamalat kivut ja palamisen tunne jaloissa. Päänahka niin kipeä että ei voi koskea. Lääkärit päätyvät antamaan solumyrkkyä ja vahvaa kortisonia viimeisen kerran kun kolme on se max.

"Hoito joko auttaa tai ei"

Ei auttanut. "Meiltä on nyt lääkkeet loppunut kaapista"

Tilanne rauhottuu ja pelko siitä että äiti makaa kohta letkujen varassa hälvenee hieman.

Voisiko joskus "ilo" kestää pidempään.
Mangeettikuvissa näkyy jotain maksassa. Lähete ultraan. "Sielä on jotain..hyvää tai pahaa" lähete viipalekuvaan.

Meitä kaikkia pelottaa. Pappani kuoli maksasyöpään ja sen etäpesäkkeisiin. Äiti sanoo "mä näin mihin kuntoon pappa meni hoidoista mä en halua sitä.mä kieltäydyn se on mulle kuolemaksi"

Asiasta heitetään mustaa huumoria joku selvitymis mekanismi kai?

Pelko ja ahdistus. Viha koko maailmaa kohtaan. Miksi? Oon niin vitun vihanen maailmalle? Paljonko joutuu yksi ihminen kärsimään?

Rakastan mun pientä hentoa äitiä ja rukoilen "Rakas Jumala älä tee tätä nyt anna tän kerran asioiden mennä oikein"

Tää ei oo ehkä paikka puhua tästå mutta kai mun on helpompi käsitellä tätä näin.

En kaipaa sääliä haluisin vain että universumi kuulis mut ja antais apua tän kerran.

Xoxo J

Tuliaisiaa!

~pimpelipom

Elli ja Miikka on takasin Suomessa ♡!

Oli ihanaa nähdä Elliä pitkästä aikaa kun olivat Miikkan kanssa olleet pari viikkoa Thaimaassa häämatkallaan! 

IIK SAIN TULIAISIA ♡! 

 Sanrio kaupasta ihanan Hello Kitty laukun ♡

 En ole ihan varma mikä näiden suomen kielinen nimi ois mutta tollasia lappuja jolla saa ihosta öljysyyden yms pois :)

 T-Poppia! K-pop fanina odotan innolla näiden kuuntelua :)

Sitten super mega yllärinä ja Ellin sanojen saatteluna "mulla olis sulle vielä yks juttu tää ei oo tuliainen..." Kiitokseksi kaasona olosta ja kaikesta avusta sain käteeni pienen nahkamaisen pussin jossa killui hopeinen sydän "ei se ei ole jätesäkki" totesi Elli. Käänsin sydämmen ympäri ja luin "GUESS" 

Voin kuvitella ilmeeni tässä kohtaa ! Sydän pamppasi ja alkoi kädet tärisemään :D

Avasin pussin tärisevin käsin ja löysin sisältä aivan ihanan hopeisen rannekellon! 

A) en ole koskaan omistanut rannekelloa 

B) En ole edes uskaltanut haaveilla Guessin tuotteista! Ja nyt omistan kauniin kellon ♡

 Pussukka jossa kello on 

Kello ♡

Kaikki tuliaiset oli ihania niinkuin kellokin ♡

Kiitos Elli ja Miikka vielä täälläkin ♡

Xoxo J

Kuulumisia!

Alloooo!

Hetkeen ei ole ollut kirjotettavaa enkä ole jaksanut väkisin keksiä sellaista! Nyt kuitenkin ajattelin kertoa vähän kuulumisia :) 

Mistä alottaisin? No vaikka siitä että top jakso päättyi ja palasin takasin koulunpenkille. Tuli ikävä kaikkia Audin mahti tyyppejä toiv nään teitä joskus vielä :) Kouluun palaaminen ja luokkalaisten näkeminen on tavallaan tosi mukavaa mutta samalla harmittaa kun koulun resurssit eivät ihan tarjoa kaikkea mihin nyt tottui työharjottelun aikana. Opettajaksi meille tuli paljon kehuja saanut mies joka on osoittautunut todella hyväksi ja mukavaksi opettajaksi! Lisäksi lukujärjestykseni poikkeaa vähän muiden luokkalaisten lukkareista sillä vietän torstaisin 12.30-16.00 tekniikan englannin valinnaiskurssilla (jonka kävin viime vuonna) valmentumassa ensi kevään Lontoon vaihtoon! 

Elikkä 17.3-11.4.2014 välisen ajan vietän Englannissa,Romfordissa joka sijaitsee koilis Lontoossa! 

Meitä on valittu lähteväksi joukko oppilaita meidän koulusta ja ainakin toistaiseksi ne keitä tuosta porukasta olen tavannut on vaikuttanut tosi hyviltä tyypeiltä! 

Koulu maksaa lennot,majoituksen hotellissa,ruuan sekä työmatkoihin kuluvat matkat. Elikkä omaan elämiseen,shoppailuun ja muuhun on itse säästettävä rahat :) Onneksi tässä on vielä hetki aikaa sillä haluan säästää mahdollisimman paljon että pääsee sitten myös ostelemaan sieltä kaikkea kivaa ja tuliaisia kavereille sekä perheelle :) Moni on kysynyt että miten voin olla erossa lapsista noin pitkän ajan? 

No en sano ettei se olisi pirun raskasta jättää lapset tänne kun itse on niin kaukana. Ikävä tulee olemaan kova mutta mua helpottaa tieto siitä että lapset jäävät mun vanhempien huomaan ja heillä ei ole mitään hätää täällä. Yritän myös ajatella asian niin että jos kerta tälläinen mahdollisuus tarjotaan niin ei sitä voi hylätä! Työkokemus omalta alalta toisesta maasta tuo itselle paljon mahdollisuukia ja voi avata ovia tulevaisuudessa. mutta se tästä kirjoittelen aiheesta varmasti enemmän kun lisää tietoa matkasta tulee :) 

Mitäs muuta? No olen lopettanut,aloittanut ja lopettanut taas uudelleen tupakan polton ja taas uudestaan alottanut sen ja nyt vihdoin päädyin tilaamaan sähkötupakan.

 Itse tupakka on ihan mun näköinen eli BLIN BLING ja pinkkiä <3

Tupakka saapui ihanassa sametti pakkauksessa <3

Tilasin tämän aluituspakkauksen Finnvapelta ja hintaa oli vain 27,50e :) Lisäksi tilasin kaksi nikotiini nestettä hintaa niillä oli yhteensä n.9e ja makuina bubble gum ja mint. Toimitus oli nopea ja postikuluja tuli kirjeen verran 5e ottaen huomioon että tuotteet saapuivat Espanjansta :)

Sitten vähän ikävämpää kerrottavaa joka toisaalta päättyy onnellisesti!
Torstai aamuna koulumatkalla tunsin kamalaa kipua oikean kylkikaaren alapuolella sekä rintalastan alapuolella kipu myös säteili selkään. Kipu muistutti lähinnä sitä "pistämisen" tunnetta kun juokset ja alkaa "pistämään" no aluksi luulin että olin vain hengästynyt ja istahdin odottamaan bussia. Päivän mittaan kipu vain paheni pahenemistaan ja lopulta kotiin päästyäni maatessani sängyssä kipu ei hellittänyt ja lopulta sattui niin että väänsin itkua. Päädyin siihen tulokseen että päivystykseen on lähdettävä ja kaverini lähti mua sinne heittämään. Pääsin melkein heti lääkärille ja sain kuulla että mulla on mahdollisesti sappirakon tulehdus tai sappikiviä tai joissain tapauksissa molemmat. Musta otettiin verikokeet ja virtsanäyte. Kokeista ei kaikesta huolimatta löytynyt mitään. Sain kankkuun 5mg Litalginia pistoksena ja 1g panadolia. Kuume nousi ja olin vähän "pihalla" lääkäri tutki uudestaan ja päätyi siihen tulokseen että koska kipu painellessa on edelleen niin suuri että on parempi lähettää mut jatkotutkimuksiin toiseen sairaalaan.

Sielä sitten pääsin aika pian hoitajalle joka mittasi verenpaineen ja pulssin. verenpaine oli ok mutta pulssi 111 :D sitten alkoi tuntien odottelu. Onneksi kipulääke vaikutti joten selvisin siitä. Timo haki jossain kohtaa mulle karkkia ja juttelin vähän toisen naisen kanssa joka oli odotellut päivystyksessä koko päivän. Lopulta lääkäri otti mut vastaan ja kyseli taas samat asiat ja paineli vatsaa. Päädyttiin ultratutkimukseen ja sairaalaan yöksi jäämiseen. Potkin timon kotiinsa nukkumaan ja lähdin hoitajan mukaan "huoneeseeni" sain päälleni pari kokoa liian isot housut ja selästä avoimen leikkaus paidan. näytin hitusen hassulta.

Tippa iskettiin käteen ja kanyyli oli kivan värinen :3

Kävin ultrassa jonka teki ilm. venäläis syntyine naislääkäri joka ei paljoa puhunut ei siis edes sanonut mulle moi :D Hän teki tutkimuksen reippaasti kovilla otteilla ja antoi ohjeita "ilma sisään" "saa hengittää" lääkäri tokaisi että ei sielä mitään näy. Jäi vähän hämmentynyt olo. Koitin saada unta ja mukava yö hoitaja toi mulle korvatulpat :) Nukkuminen oli hankalaa en osaa nukkua selällään ja oikealla kyljellä tai vatsallaan nukkuminen oli mahdotonta. Sänky oli kapea ja epämukava ja mulla oli kamalan kylmä. Tuntu että ainakun sai nukahdettua joku tuli tökkimään jollain. Aamulla tultiin ottamaan verikokeita ja vaihtamaan tippaa. Sain nukkua taas hetken kunnes lääkäri tuli herättelemään. No mitään ei ollut vieläkään kokeista löytynyt ja ultran tuloksistakaan ei mitään ollut selvinnyt. Lääkäri päätti että antavat mulle jotain syötävää ja pitäisi vähän liikuskella niin katsotaan kotiutumista sen jälkeen. Hoitaja toi syötäväksi pillimehun,kolmioleivän ja jugurtin. Liikuskelin ympäri mestaa syömisen jälkeen mutta mitään suurempia muutoksia ei tullut. Lääkäri tuli taas käymään ja ilmoittamaan että saan lähteä kotiin mutta takaisin on tultava mikäli kipu palaa yhtä kovana. Olin edelleen vähän pihalla siitä että mikä mulla sitten on? No kuulemma olen voinut reväyttää jonkun lihaksen ilman että olen sen tapahtumista edes huomannut. Eli kaiken tämän rumban jälkeen syy olikin vain pahasti revähtänyt lihas :D No onneksi näin eipä olisi ollut kiva saada jotain sappidiagnoosia tai muutakaan.

Nyt olen vklpun äidin luona lepäämässä ja vaikka kipua edelleen on niin se ei ole koventunut :)
Muuta kuulumisia mulla ei varmaan olekkaan tässä nää suurimmat!

xoxo J