Ajattelin kirjoittaa nyt vähän vakavammasta aiheesta. Minulla on kaksi lasta toinen on kohta kolme ja toinen juuri tänä syksyllä koulunsa aloittanut 7vuotias.
Sain ensinmäisen lapseni hyvin nuorena ja kantapäänkautta on opittu äidiksi. En kiellä että nyt vähän vanhempana jo toisen lapsen kohdalla voisi sanoa että olisi jotain voinut tehdä toisin. Kasvatuksesta olen selvinnyt kunnialla joskus on vaikeampaa ja toisinaan helpompaa. Sitä se on äityis ylipäätänsä.
Vanhempi poikani oli jo ihan pienenä selvästi perinyt minun voimakas tahtoisen tempperamentin ja saikin päiväkodissa lempinimen "pieni karhunpentu". Omaa tahtoa piisasi vaikka miten mutta samalla oli niin hellyttävä pieni <3 Pojan kasvaessa luonne kehittyi mutta alettiin huomaamaan puheen kehityksessä puutosta itse en ollut osannut tähän reagoida koska olin tottunut pojan pölinöihin ja muille ehkä vaikeasti ymmärrettävään ääntämiseen. Lopulta tuli lähete puheterapiaan jossa alettin käydä säännöllisesti. Kielenkärki äänteet olivat selvästi hukassa ja niitä alettiin treenaamaan.
Oli uhmaikää joka tuntui väsyneenä yh mammana vaan jatkuvan ja rajoja laitettiin tiukemmaksi sääntöjä selvemmäksi. Ajattelin se on vain sellainen ihan normaali lapsi se on.
Aika kului ja eskari alkoi. Jatkuvasti tuli mainintaa siitä kuinka poika on taas ollut muita jäljessä,hukannut sitä ja tätä siis ihan vaan unohtanut jopa itsensä välillä. Pettymyksiä ei siedetty ollenkaan oli kyse pelistä,kiellosta mistä vain oli kamala itku ja parku seurauksena. Tässä kohtaa ei mitään ihmetelty "kyllä se siitä, ajankanssa kehittyy ja oppii" en reagoinut vaikka kotona oli samaa ongelmaa ruoka jäähtyi lautaselle,tavarat/vaatteet aina kadoksissa,huoneen siivous ei sujunut vaikka miten yritti antaa motivaatiota. Ei sitä vaan kiinnota ja tekee mielummin kaikkea muuta kun sitä mitä pyydetään.
Aloin miettiä että sehän on oikeastaan todella helppo lapsi. Fiksu se on kun jo ennen ekaa luokkaa halusi opetella koko ajan vaikeampia matematiikan juttuja. Kun käyt läpi kertotaulua 6vuotiaan pojan kanssa sillä plus ja miinuslaskut olivat jo tylsiä mitä pitää ajatella? Muutakun että on toi minun poika todella lahjakas matemaattisesti. Koulua odotettiin innolla ei mitään pelon tunnettakaan siitä että syksyllä alkaisi koulu. Ainoastaan siivoaminen tuotti hankaluuksia tässä kohtaa jo kaikki hajamielisyys ja keskittyminen asioihin oli jo unohdettu sillä siivouksesta kiinni pitäminen vei kaiken voiman minulta ja muilta.
Koulu alkoi. Aluksi oltiin super innoissaan mutta lopulta alkoi mankuminen siitä että koulussa on tylsää,läksyt on tylsiä. Ajattelin että johan on kumma se on vasta ekalla luokalla ja nyt jo valittaa koulusta :D
Alettiin puhua asiasta selvisi että pojan mielestä tehtävät ovat aivan liian tylsiä eikä häntä siksi huvita niitä tehdä. Matikkakaann ei kiinnostanut koska haastetta ei ollut. Rohkaisin poikaa kuitenkin jatkamaan ja innostin siitä että kyllä ne tehtävät vaikeutuu kunhan ensin ne helpot on tehty.
Sitten alkoi tulla opettajalta viestiä koulusta. Poika ei keskittynyt annettuihin tehtäviiin. Sai raivareita liikuntatunnilla itselleen ja muille. kun muut ovat jo tehneet annetut tehtävät saattaa tämä yksi kaivaa kirjaa repusta vieläkin. Säännöt olivat epäselviä. Koitin selittää opettajalle tätähän se on ollut jo eskarissa. Alettiin pohtimaan asiaa. Lähdin itse ottamaan selkoa eri keskittymishäiriöistä ja muista vastaavista. ADHD oli poissuljettu jo jopa ajatuksena koska poika ei ole mitenkään ylivilkas. Seurataan tilannetta jossa yhden sivun läksyihin menee reilu tunti kun 90% käytetään sähläämiseen,pälpättämiseen ja muuhun asiaan kuulumattomaan ja 10% ajasta tehdään sitä tehtävää. Kun pyydetään siivoamaan niin unohdetaan jo heti sanottua mitä piti tehdä. Pienikin äänenkorotus saa pojan kyyneliin.Itseluottamus hukassa. Tuntee olevansa huono kaikessa vaikka on fiksu ja osaa paljon. Varmuutta mistään ei ole.
Koulun kautta lähdetään selvittämään onko taustalla jotain muuta kun vain ihan tavallinen 7vuotias. Omat ajatukset heittävät kuperkeikkaa. Entä jos tämä minun poikani ei olekkaan aivan "normaali" miten tässä pitää toimia,kuka auttaa,kuka tutkii? Kuinka hukassa poika itse on? Miten voin auttaa poikaa?
Minulle poikani tulee aina olemaan se normaali,ihana fiksu lapsi eikä yhtään eriskummallinen. Mitä tahansa taustalla on tai on olematta kaiken teen että pojalla kaikki olisi hyvin ja saisi tarvittavan avun. Onneksi koulu on yhteydessä ja alettiin huomaamaan asioita ajoissa.
Rakastan sinua pikku M <3
Xoxo
